
Lähellä Helsingin keskustaa, Museokadulla, sijaitsee pienen pieni ruokakauppa, joka ei ole muuttunut juuri lainkaan 1970-luvulta. Kun kauppaan astuu sisään, se on todella kuin hyppy menneeseen. Liisa Heinonen kertoo, että kaupan väritys on 1970-luvulta ja seinät on maalattu vain yhden kerran uudestaan putkiremontin yhteydessä. Liisa Heinonen toteaa, että asiakkaat ovat hänen työnsä suola. Muutama hymyilevä ja kauppiasta tervehtivä asiakas piipahtaa kaupassa samaan aikaan, kun keskustelemme. Kaupan ohi kävelevät vilkuttavat Heinoselle. Varsinkin lapset ilahduttavat Liisa Heinosta aina. Yksikin pieni lapsi huikkaa minulle välillä ovelta, että hyviä kauppoja ja paljon rahaa, Heinonen kertoo hymyillen. Lapsen tervehdys on huvittava, mutta myös liikuttava, sillä pienillä kivijalkakaupoilla ei ole samankaltaisia volyymeja kuin isoilla marketeilla. Tällä korttelikaupalla on kuitenkin yhä oma merkityksensä ja arvonsa. Heinonen toteaa, että varsinkin iäkkäämmille ihmisille pienet kaupat sopivat paljon paremmin, kuin isot marketit.